Seison maantien keskikaistalla repaleisessa vaatetuksessa. Paljain jaloin ihan vain siksi kun kengät eivät sopisi kuvaan. Varovainen askel eteenpäin. Epävarma horjahdus taakse. Autot sujahtelevat ohi molemmin puolin. Silmä ei pysy perässä. Silmä pysyy horisontissa. Valovanan vuolas virta soljuu ohitseni. Torvet huutavat pitkään. Henkitorvi vastaa. Ruokatorvi pelästyy.
En kulje repaleisessa vaatetuksessa, tosin paljain jaloin. Kengät hiostavat, eikä aikaa niiden jalkaan ahtamiseen hiljaittain löydy. Reinot sujahtavat kyllä liiankin helposti. Ulkoilma kohtelee niitä kaltoin.
Maantien kapea keskikaista. Autot ovat päiviä, jotka sujahtelevat ohitseni. Nestemäistä valovirtaa, josta ei saa kiinni. Ote ei pidä, en taida kurottaa.
Elokuvia
Mukava, kodikas viikonloppu. Poistuin kampukselta ainoastaan kaksi kertaa, lauantaiaamuna lounaalle sekä lauantai-iltana viihteelle. Perjantaina sivistin itseäni kahdella laadukkaalla elokuvalla, joista toisen tosin nähneenä. Perinteisessä, jokaperjantaisessa elokuvaillassa katsoimme Pan's Labyritnthin
Laatufantasiaa Espanjasta. Tai ei täyttä fantasiaa, osittain fantasiaa, suurimmalta osin sotaelokuva sisällissodan kiroista. Komea draama, muutamia silmiä hiveleviä kohtauksia. Vakavalla kädellä ohjattu, loppu hieman lyssähti. Joskin tyttö nyt olikin kieroutunut mieleltään alusta loppuun.
Kauneutta tihkuva elokuva.
Samaan syssyyn katsoimme, joskin hieman pienemmällä omalla porukallamme Fargon, loistelias tuotos tämäkin. Ensimmäinen pätkähän kurotti lähes puoleen yöhön. Tämän jälkeen meillä oli pieniä ongelmia banaanileipien kanssa. Niiden piti olla tarjottimella leffaillan loputtua, jotta leffayö voisi alkaa. No, kanadalainen toverini juoksi banaanileipien perään, kesti muutamaa kymmentä minuuttia. Mies palasi tyhjin käsin.
Aikaa täytyi tuhlata vielä teknistenkin vikojen vuoksi. Tarvitsimme paikallisen tietokoneen paikallista levyä varten. Kaikenlaista. No, viisarit puoli yhden asennossa, silmät sykkyrällä sohvalla löhöten jutustellen viisaita. Tuntui se hyvältä tämäkin. Lopulta leffa itse pääsi alkamaan.
mikä on tuo numero oikeassa alakulmassa hyi.
Petiin meno hieman viivästyi kahden elävän kuvan sekä jälkijutustelujen vuoksi. Viikonlopun viehätys löytyy aamukolmen rupattelutuokiosta oleskeluhuoneessa, tai vielä parempaa, katolla. Ja kun herätyskello soi vain pari tuntia arkea myöhempänä, on vakituinen unirytmi taattu.
Lauantaiaamuna siis kampesin sängystä puoli kymmenen aikoihin, kuuden tunnin horrostila takana, vain todetakseni, ettei Dragon Dance -tiimi kokoonnukaan. Nielin häpeällisen inhon tunteen ja vietin kahdenkeskistä aikaa ystäväni lentopallon kanssa, kun muut vasta laahustivat aamusuihkuunsa.
Lauantaille, miksei koko viikonlopullekin voi nimetä teeman. Teennäinen opiskelu.
ja ne leffat.
Minun täytyy käydä maantiedon esitelmän kimppuun.
Härkää sarvista.
Niskasta kiinni.
Potkuja takamukseen.
Armotta.
Säälittä.
Säälittävä, en käytännössä tehnyt mitään.
Teennäinen opiskelu sointuu koko kuluneen kuukauden käytökseen.
Vielä tästä noustaan, minulla on lyömätön taktiikka huippuarvosanojen saalistamiseksi.
Ennen kuin käytännön toteutus alkaa, voin keskittyä muihin kiintopisteisiin elämän horisontissa.
Lauantain puolenyön elokuva kantoi nimeä Kellopeli Appelsiini. Mahdollinen kirjoitusasu myös ilman välilyöntiä. Lainasin levyn kuvaamataidon opettajalta, joka on myös CAS Creativity-aktiviteettini valvoja.
Mitä luovaa me hänen kanssaan teemme?
Katsomme elokuvia, jotka tavalla tai toisella voidaan luokitella taiteeksi.
Useimmiten suurelle yleisölle tuntemattomia, massavirran välttäjiä.
Kokeilevia, abstraktia, häiritseviä tuotoksia.
Katsomme niitä naposteltavien kera.
Ja keskustelemme kustakin elokuvasta jälkeenpäin tuottoisasti.
Joka torstai.
Ei valittamista.
Kellopeli Appelsiini kuuluu elokuvalistaan, ja sen minä päätin esitellä (niin kunkin meistä täytyy aina esitellä viikon elokuva muulle ryhmälle ennen katsomista).
Ja kutsuin pienen porukan seuraamaan sitä kanssani.
Nerokas
Loistelias
Kiero
Mielivaltainen
Koukuttava
Joka tapauksessa, myös tämäkin yö venyi nauhamaisesti kolmeen. Seura tekee kaltaisekseen. En kuitenkaan ole aivan vietävissä, tahdoton narunukke. En ollut viimeinen, joka petiin lähti, jätin huoneeseen keskenään vielä kolme muuta toveria.
Sunnuntai sukelsi toisesta korvasta sisään valuen toiselta puolelta ulos. Toffee Bonoffi -piiraan synfoninen makukonsertto hivelee suuta tosin vieläkin.
Ensi jaksossa kuulemme lihasryhmistä ja aktiivisuuden kiroista ja saloista.
Ja vuoresta, joka Nepalissa seisoo ja odottaa.
Nyt on aika harjoitella repliikkejä.
Yhteys katkaistiin ..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti