Järjenvastaista

Eilen koin kummallisen tunteen, kun 23 yliopistoa Briteistä kerääntyivät koulun pihalle kertomaan itsestään. 23 pulpettia nurmikentän ympärillä. 23 pulpettia neliömäisessä muodostelmassa banderolleineen. Valmiina vakuuttamaan tulevaisuuttaan puntaroivat opiskelijat kurssisisällöllään.

Tulevaisuuttaan puntaroivat

                         Tuo kuvaus ei sopinut minuun (yliopisollisessa merkityksessä). Saimme sähköpostia koulun opinto-ohjaajan virkaa hoitavalta rouvalta viime viikolla. Ilmoitus siitä, että koulullemme on tarjottu ainutlaatuinen tilaisuus, 23 yliopistoa Britanniasta tulevat paikan päälle puhumaan meille kasvotusten. Korostus ja toisto keskittyivät lauseeseen tämä ei toistu ensi vuonna.

Eli vaikka nämä yliopistovisiitit ovat tarkoitettu lähinnä kakkosvuotisille, on tämä meille huikea tilaisuus luoda silmäys mahdollisuuksiin. Nettiselaaminen maistuu puulle, kun tietopaketit yliopistoista ovat niin yleisessä muodossa. 

Luin viestin ja hymähdin tyytyväisenä tämä ei ole minulle. Minä en puntaroi tulevaisuuttani. Kaikille mahdollisille uteliaille korville ennen lähtöäni totesin

"Suunnitelmissa on tulla takaisin Suomeen opiskelemaan kääntäjäksi tai biologiaa. Mutta kaikki ovet tulee tietysti pitää avoinna."

No, viimeisen lauseen sanoin lähinnä siksi, että se vain kuuluu sanoa. Muita ovia ei edes ollut avoinna.
Ei huoneessa ollut muita ovia.

Pihamaalle päädyin, koska meillä oli China Week -tuokio luentohuoneessa, aivan pihamaan vieressä. Täytimme viisumihakemukset ja saimme uudet, yksityiskohtaisemmat tietopaketit. Luentohuoneesta poikkesin toimistoon (josta löysin postia äidiltä, maittava yllätys) ja poistuin syli täynnä tavaraa.

Pihamaan poikki.

Kohti omaa huonetta.

Matka tyssäsi pihamaalle.

Unkarilaisen kielitoverini Laszlon kanssa pohdimme yhteen ääneen

jos kiertäisimme muutamat pulpetit, katsotaan mitä vaihtoehtoja maailma meille tarjoaa.

Tai no, melko pieni maailma tässä tapauksessa. Mitä vaihtoehtoja pieni, hassulla aksentilla varustettu saari keskellä Atlantin valtamerta meille tarjoaa?

Lukemattomia

Tein visiitin kolmen pöydän äärellä, enempää en olisi kestänyt kuulla. Pelkästään niiden kolmen jälkeen olo oli niin raskas, että piti istahtaa. Enkä viittaa nyt materiaaliin, jota kolme pöytää tarjosivat, vaikka painavaa sanaa olikin. Hetken siinä istuttiin, Suomi, Unkari, Italia ja Ranska (naispuolinen edustaja). Vuoden kokeneempi Ranska kertoi suunnitelmistaan yliopistoihin nähden. Unkari osallistui keskusteluun varoen, sillä ei halunnut asettaa tähtäimiä kahden vuoden päähän vielä liian tarkasti. Pellen roolin omaksunut Italia vitsaili hiljentyneen Suomen kustannuksella ja väänti vitsiä brittiläisestä pukurouvasta Royal Universityn suunnalta. (se näky oli kieltämättä huvittava, kuinka korkealla egon ja kansallisidentiteetin täytyy huojua, jos tulee istumaan huippukosteaan ilmastoon, auringonpaisteeseen kahdeksi tunniksi harmaassa jakkupuvussa)

Suomi oli hiljentynyt, koska oli tajunnut kuinka varma käsitys turvallisesta tulevaisuudesta oli hiljalleen menettämässä pohjaansa. Perustukset olivatkin homeessa ja maaperä yläjuoksun pehmentämää. Rakennustyö piti aloittaa uudelleen. Tällä kertaa järki sanoi, että maa-alue täytyi löytää muualta.

Järki?

Järki, aineellistumaton hahmo korvien välissä, silmien takana, irrallinen, mutta välttämätön osa persoonaa.

Järki on nyt kyseenalaistanut ajatukseni jatkosta, suunnitelmani.

Ja järki, tuo retoriikan mestari, taivuttelun kiistaton kuningas, on saanut minua vähitellen puolelleen. Vielä en ole kättä kanssaan lyönyt, mutta tyytyväisen itsevarmana Järki jo hymyillen nyökyttelee. Olen valmista lihaa.

Mitä kaunopuheita Järki on siis syöttäny korvaani?

Ei suuria.

Ei pitkiä litanioita.

Ei kiemuraisia lepertelyjä.

Ei voimasanoja.

Koska Järki ei niitä tarvitse.

Järki yksinkertaisesti kyseenalaisti kaiken toteamalla

Aiotko tyytyä niin helppoon ratkaisuun?

Tällä järki ei lyö lyttyyn Suomalaista yliopistoyhteisöä. Suomalaiset yliopistot ovat kilpailukykyisiä, ja minä ainakin osaan arvostaa niitä. Suomeen jatko-opintoja suorittamaan tuleminen ei ole läpihuutojuttu.

mutta

           jokin tuntuu hataralta. Suomessa minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa.

 Kääntäminen

ja kirjallisuus, kielitieteet

Nämä ovat edelleen houkuttelevia, maittavia porkkanoita. Varsinkin, kun tunnen itseni luontevammaksi ja luovemmaksi suomen kielen parissa. Rakastan kieltäni.

Mutta mitä Britannia minulle osoitti

Biologia

Kirjallisuus & luova kirjoittaminen (aivan yhtä lupaavaa myös englanniksi)

Draama, ja TV-opinnot

Journalismi

Kansainväliset suhteet (vain pieni korvienhöristys tässä)

Eilen minua ahdisti nämä uudet käytävät. Nyt visioni on kääntynyt ylösalaisin, käytävä hohtaa kirkkaana (luultavasti endorfiinipöllyistä johtuen)

Nyt näen tämän mahdollisuutena. Etuna. Helpottavana tekijänä.

Monet päätyvät tilanteeseen, jossa heillä ei toisen vuoden alkaessakaan ole mitään hajua, mihin papereita lähettää. Minä vältyn tuolta tilanteelta. Minä vältyn sen tuomalta ahdistukselta ja stressiltä.

Minulla on jo ensimmäisen vuoden alkaessa mahdollisuudet pääni sisällä. Olen selkeästi linjannut alat, joihin minulla on kiinnostusta. Ja mahdollisuuksia. Tämä karsii lukuisia yliopistoja. Nyt minä myös tiedän, pikemminkin minulla on aavistus, että voin harhautua kauas Suomen kurssilta. On hyvä tietää, että ulkomaat kiinnostavat minua jatko-opinnoissa sittenkin. Kun tiedän tämän jo nyt, osaan valmistautua siihen tulevan vuoden opiskelun kannalta.

Johan helpotti.

Ahdistus, ikävä puristus rinnassa, koko kehossa

  poissa.

Paennut.

Vaanii puiden takana,

iskee luultavasti heti, kun näkee tilaisuutensa.

Mutta minulla on keinoni pitää nuo tilaisuudet tästä edespäin alhaisena.

Neljä viikkoa ovat menneet viikossa.

Tämä tarkoittaa, että vuoden päästä valmistun.

Eräs kirkkaanoranssi porkkana, joka viittilöi Suomen suuntaan (jota Järki ei tietenkään tajunnut mainita) on hinta.

Kahden vuoden säästöt tuskin kattaisivat sisäänpääsymaksuakaan Britteihin. Ja britit ovat ärsyttävän nuukia stipendien ja apurahojensa suhteen. Niiden perään saa kuolata, jos pisteet hipovat neljääkymmentä.

Jenkit puolestaan ovat huiman avokätisiä. He jakelevat kyllä rahaa kansainvälisille opiskelijoille mielellään.

Jenkit eivät vain kuulu tällä hetkellä minun, eikä myöskään Järjen listalle. Puhutaan tilanteesta uudemman kerran sitten, kun Jenkit ovat käyneet pitämässä puheenvuoronsa.

On aika vetäytyä toisenlaisiin puuhiin.

Erästä suurta lappeenrantalaista nuorta miestä lainatakseni,

pitäkää itsenne miehinä!

Ps. kyllä, olen sovinisti.